Perhetaustani

Olen syntynyt Oulussa. Vanhempani eivät olleet elävässä uskossa, mutta he kuuntelivat Jumalanpalvelusta sunnuntaisin. He eivät opettaneet meille lapsille mitään hengellisistä asioista. 

Uskoontuloni

Rippikouluiässä olin jonkunlaisessa herätyksessä, mutta terveen opetuksen ja kannustuksen puute vei minut n.30 vuodeksi maailmaan. Melko epätoivoisessa elämäntilanteessa vuonna 2002 Jumala alkoi voimallisesti vetämään minua puoleensa. Pikkuveljeni oli tullut vähän aiemmin uskoon ja se herätti minussa kiinnostusta uskon asioita kohtaan. 

Olin muuttanut Suomesta Ruotsiin vuonna 1981, kun ystävättäreni pyysi minua Ruotsiin lasten ja koiran hoitajaksi. Opiskelin, avioiduin, olin 11 vuotta kotiäitinä, taas opiskelin ja lähdin työelämään,  kunnes useiden vaikeiden vuosien jälkeen päädyin perheeni menettäneenä Tukholmaan.

Näin Dagens Nyheter- lehdessä (ruotsalainen päivälehti) ilmoituksen, että Arken järjestää parantumiskokouksen Tukholman keskustassa. En tiennyt mitään Arkenista enkä ymmärtänyt  mikä  parantumiskokous on, mutta tunsin, että minun on pakko mennä sinne. Vihollinen yritti viimeiseen asti estää menoni sinne, mutta Jumalan vetovoima oli suurempi!

Kiinnostuin siellä Arkenista mutta koin että Kungsängen oli liian kaukana (40 km Tukholmasta). Aloin käymään eri seurakunnissa Tukholmassa. Södermalms Kyrkan:issa otin Jeesuksen vastaan pelastajanani huhtikuussa 2002. Siellä oli entinen muslimi saarnaamassa ja hän esitti alttarikutsun. Jokin veti minua, mutta sydän hakkasi ja pelotti, järki yritti pidätellä. Menin alttarille vaikka en ymmärtänyt oikein mitä siinä tapahtui. Sen jälkeen tunsin vain mielettömän, käsittämättömän ilon ja vapauden. Tunsin että elämäni muuttui perusteellisesti, en ollut enää sama kuin ennen.   

Hengellisen kotini löytyminen

Aloin käymään siinä seurakunnassa, jossa tulin uskoon. Koin seurakunnan omakseni ja kävin siellä kasteella kolme kuukautta myöhemmin heinäkuussa 2002. Halusin hakea sen seurakunnan jäsenyyttä marraskuussa 2002. Hain hakupaperit mutta en pystynyt kirjoittamaan niihin mitään. Silloin tajusin ettei se ollut minun paikkani, sanoin Jumalalle etten enää mene mihinkään seurakuntaan ennen kuin Hän osoittaa minulle hengellisen kotini.

Katsoin TV:stä Arkenin ohjelmia ja päätin sitten lopulta tammikuussa 2003 lähteä käymään Kungsängenissä Arken-seurakunnassa. Heti kun astuin sisälle rakennukseen Jumala sanoi "Nyt olet tullut kotiin". Se oli voimakas kokemus ja olin todella helpottunut ja iloinen. Aloin käymään säännöllisesti Arkenin kokouksissa. Seuraavana syksynä aloitin opiskelun Arkenin raamattukoulussa. Aloitin valmentautumislinjan 1. luokalta, mutta jossain vaiheessa mietin siirtymistä eheytymislinjalle, jolloin Jumala sanoi "Olen kutsunut sinut palvelukseen". Raamattukouluvuosien aikana Jumala samanaikaisesti paransi, varusti ja eheytti minua. Hän toi minussa esiin lahjoja, joita en tiennyt olevankaan. Siellä sain hiljalleen löytää itseni ja lahjani.  

Aloittaminen Helsingin Arkenin toimipisteessä

Olin päättänyt jäädä Ruotsiin, olinhan asunut siellä jo 27 vuotta. Tukholman Arkenissa toimin raamattukoulun opettajan Anita Björkin avustajana parantumispäivillä ja annoin eri tavoin ohjausta rukouspalvelijoille. Olin käynyt säännöllisesti tiimimatkoilla Helsingissä. Alkuvuodesta 2007 Helsingin Arkenissa ei ollut enää johtajaa. Pastori Gunnar Bergling pyysi minua johtamaan Helsingin Arkenia Ruotsista käsin yhdessä Anna Lehtisen kanssa. Kävimme siellä kerran kuukaudessa. Huomasin pian että siellä tarvittaisiin johtaja, joka olisi jatkuvasti paikan päällä. Rukoilin Jumalaa lähettämään sinne suomalaisen, raamattukoulun käyneen pariskunnan johtajiksi. Loppukesästä 2007 ehdotin Jumalalle eri vaihtoehtoja ja lopulta Jumala heitti kysymyksen minulle "Miksi et sinä?". Siinä tapahtui ihme, sydämeni oli kääntynyt. Tunsin hengessä olevani valmis muuttamaan Suomeen ja että se oli Jumalan tahto minulle. Sisälläni kävin kuitenkin valtavan kamppailun, koska olin niin juurtunut Ruotsiin 27 vuoden aikana. Pelkkä ajatuskin Suomeen muuttamisesta pelotti. Alkuvuodesta 2008 otin lopulta ratkaisevan askeleen, astuin veden päälle kahdessakin suhteessa; työelämä Suomessa sairaanhoitajana tuntui vaikealta ja pelottavalta kun olin tehnyt sitä vain Ruotsissa. Hengellinen vastuunkantaminen uudessa tehtävässä ja paikassa oli ehkä vieläkin suurempi haaste, eihän minulla ollut siitä minkäänlaista kokemusta aikaisemmin. 

Helsingin Arkeniin lähtö

Alussa oli monenlaista vaikeutta ja vastustustakin, työ Helsingin Arkenissa tuntui usein yksinäiseltä. Hengellinen vastuunkanto ja kokemattomuuteni tuntuivat monesti mahdottomalta yhtälöltä. Välillä tuli mieleen ajatus palata takaisin, mutta asiaa rukoillessani tajusin ettei mikään muu toisi elämääni tyydytystä. Jumala on toistamiseen vahvistanut kutsunsa, epävarmuuteni ja heikkouteni keskellä. Olen kohta ollut täällä neljä vuotta enkä voisi enää kuvitella tekeväni mitään muuta. Jumala on ollut uskollinen, täyttänyt kaikki tarpeeni, vahvistanut, muovannut – tänä päivänä olen kiitollinen myös koettelemuksista koska niiden ansiosta olen saanut kasvaa hengellisesti.

Työtehtäväni Helsingin Arkenissa

Minulla on kokonaisvastuu, päävastuu Arkenin toimipisteestä; sunnuntaikokoukset, parantumispäivät, esirukouskeskustelut, paimenuus.

Mitä toivot tulevaisuudelta?

Toivon että Arkenin näky, parantamispalvelutehtävä saisi jalansijaa Suomessa ja että täälläkin nähtäisiin se erityinen tehtävä, jonka Jumala on antanut Arkenille. Haluaisin, että täällä nähtäisiin sen tuoma siunaus koko Suomelle. Toivon, että Jeesus pääsisi parantavalla, eheyttävällä, vapauttavalla tavalla koskettamaan suomalaisia, ja että he löytäisivät oman paikkansa Jumalan valtakunnassa.